MEHIKOSSA

Miulla on teknisiä onglmia nyt siinä suhteen etten saa laitettuu tänne yhtään kuvia. En tiiä mistä johtuu mut lisäilen sit myöhemmin. Selitän nyt kuulumisia näi kirjallisesti ja kuvitelkaa tähä ne kaikki nätit kuvat :)




Elikkäs mie ja 9 muuta vaihtarii lähettii meijän Rotary saattajan kaa sunnuntai-aamuna iha liia aikasee Helsinki-Vantaalta. Matka kesti yhteenaä 22h Frankfurtin kautta Mexico Cityyn. Siellä hypättiin bussiin hotellille ja käytiin viel illalla ostaa vettä ja syömäs. Kyllä uni maistu illalla ku koneessa tuli kukuttuu melkee koko matka.


Meillä oli siis 2-3 päivän maaohjelma suomalaiste kaa. Maanantai-aamuna käytii vähä kävelee meijä oppaan kanssa hotellin lähellä ja sitte lähettii veneajelulle Xochimilcoon. Siellä oli tavallaa kanaaleita missä oli paljon eri väirisä kirjavia veneitä joita ajettiin isoilla puukepeilä pohjaan tökkien. hard to explain laitan kuvii sit ku pystyn. Mut rakastuin siihen paikkaan nii paljon värejä ja ilosii ihmisii ja ah <3


Toka päivä meniki sit pyramideilla Tehotihuacanissa. ´Kiivettii sellasen aivan järettömän pyramidin huipulle ja ai että sitä soijan määrää. En ymmärrä mite paikalliset hiihteli siel pitkillä lahkeilla.


Keskiviikkona osa meistä lähti sit aamulla lentokentälle ja osa jäi hotellille oottaa hostperheitämme hakemaan. Mie jäin hotellille pakkailee ja syömää aamupalaa 3 muun kanssa. Perhe tuli meksikolaiseen tyyliin myöhässä, mutta kuulemma ruuhkan takii. Hyppäsin autoon mu hostmaman, kahen siskon ja serkun kaa. Mentiin johonkkii isoon kauppakeskuksee syömää italialaisee mis hostmama näki sen parasta kaveriinsa jota ei ollu nähny 10 vuotee.


Lopulta päästii heidän Mexico Cityn kämpille ja nukkumaan. Jotenki tuntuu et oon iha koko aja tosi väsyny vaikka nukahan melkee joka automatkalla (en tiiä sit kui epäkohteliasta se on mut en vaa voi sille mitää...) Oon kans miettiny et vaik enkku sujuuki melko hyvin nii silti se on kyllä tosi uuvuttavaa. Näin jo untaki et puhuin miun suomalaisille kavereille enkuks should i be worried.


Ja mitäs sitä turhii lepämää vaa heti aamusta Six Flagsiin viettää hostsiskon synttäreit joka on siis iiiso huvipuisto Mexico Cityssä. Siellä oikeesti aloin älyymään tän järkyttävän ihmismäärän. Oli aivan normaalii jonottaa vähintää se puol tuntii yhteen laittesee jopa vaikka olit ostanu sellasen jonojen ohituslipukkeen, niiku hostmama oli tehny. Huhhuh. Hän oli myöskin ostanut matkalla meille matkapahoinvointilääkkeitä jotta emme voisi pahoin, mut siinä laitteiden kieputuksessa ja heilutuksessa mulle tuli oikeesti huono olo, osittain varmaa sikski etten oo tottunu 2km korkeuttee.


Tänään pääsin sitte vasta kotiutuu Pueblaan ja älysin etten oo antanu tuliaisii vielkkää, upsista vähä unohtunu. Miulla on oma huone missä yks seinä on ihanan vaaleenpunanen, me gusta mucho. Pääsin illalla sit vähä levättyäni ulos hostsiskon ja muiden täältä vuodeksi vaihtoon lähtevien kanssa. Pääsin Pueblan maailmanpyörään ja oikeesee taco paikkaan jossa söin miun ihka ekan kunnon tacon. He selittivät miten Pueblassa on joku arabien oma taco mitä ei löydy muualta Mexicosta mut jäi vähä auki oliko se miun syömä sellanen :D well whatever oli sairaan hyvää.


Jotenki tuntuu nii luonnolliselta ja helpolta olla täällä. Kaikki on tosi mukavii, vaikkei puhuttaskaa samaa kieltä. Ainoot asiat mitkä oikeestaa tympii o se etten saa tänne nyt niit kuvii ja et lupauduin lähtee aamulla lenkille. Ja nää poskipusut on tosi hämmentävii. Eli kaikki hyvin täällä päin maailmaa, toivottavasti siellä Suomessakin :)


 Ja btw iskä voitin vedon.

Lähtöjännitystä havaittavissa

Oon alkanu jännittää iha sairaan paljon lähtöö täs viimese viikon aikana. Varsinki rokin jälkee tää on alkanu tuntuu yhä todellisemmalta ja todellisemmalta, vaikka silti tuntuu et elän jossai omassa kuplassa. Ja se tulee sit poksahtaa luultavasti Meksikossa. Kuullostaa varmaa tosi ouolta ololta mut sellane se kyl onki. Ylipäätänsäki on tosi hämmentävä olo. En yritä ees aukasta sitä ku en ota siit mitää selvää :D

Tänään on 3 päivää lähtöön. Sain miun paperit Meksikosta maanantaina ja eilen tehtii sit iskän kaa päivän keikka Helsinkii hakee viisumi. Yks suuren suuri kivi tipahti harteilta ja tunnen itteni taas vähä tasapainosemmaks. Tosin ei ollu itku kaukana suurlähötystöstä pääsemise jälkee, nii paljo hässäkkää ollu papereitte kaa.

Onneksi pinssit ja käyntikortit onki ollu jo valmiina pitkään. Vakuutuski on ny hoidossa ja suurimpia hommia on enää pakkaaminen ja huoneen siivoominen. Varsinki jälkimmäisestä tulee kyl mielenkiintosta, can't wait!

Kävin mummolassa opettelee tekee vähä suomalaisii ruokii

Kaiken kaikkiaan tuntuu kyl et aika tääl Suomes loppuu salakavalasti enkä oo kerenny tehä mitää mitä olin alkuperin suunnitellu kavereitte kaa. No mutta onneks oon vaa vuoden, kerkeepä noita toteuttelee ens kesänäki.



Loppuun pari random rokkikuvaa ettei iha lukemiseks vaa mee (osittain koska näitä ny tuli ekana vastaa puhelimes)

Haloo Helsinki oli paras

Suomityttö varautunu Suomen säiden mukasesti

#toteemipaalu

Lämmittelyä

¡Hola todos! Me llamo Sofia y soy de Finlandia. Viajo en México.

Tähän loppuu loistava espanjan osaamiseni tällä hetkellä, mutta jo kuukauden päästä olen toisella puolen Atlantia sitä hiomassa. Tämä 17-vuotias lukiolainen lähtee nimittäin vuodeksi Meksikoon vaihtoon kiitos Rotaryn! Laskuri näyttää 23 päivää Suomen kamaralla, vaikka voisin pakata laukut jo tänä iltana ja lähteä huomenna.

Eilen sain viimeisetkin pinssit väkerreltyä (jeee!) ja käyntikortit ovat tulleet jo aikoja sitten. Osa vaihtareista on saanu jo bleiserinsä, näin jo unta omani saamisesta. Lisäksi puuttuvat enää viralliset paperit from mehiko, jotta voisin hankkia viisumin ja hoitaa vakuutusasiat kuntoon. Kaivoin myös ihanaisen keltaisen matkalaukkuni autotallin perukoilta huoneeseeni valmiiksi ja tajusin ettei se ollutkaan niin suuren suuri kuin muistelin :(:(:( ehkä oon ite vaan kasvanu kuka tietää.

Tätä blogiani yritän ainakin päivitellä säännöllisesti vuoden aikana. Enimmäkseen suuntaan tämän kertomaan kuulumisiani ja puuhaamisiani sukulaisille, tutuille ja kavereille, mutta tietenkin kaikki muutkin uteliaat ovat tervetulleita! Olen ehkä hieman huono ilmoittelemaan itsestäni, joten näin pystyn helpommin tarinoimaan suuremmalle kannustusjoukolle hahaha! Aiheita vuoden aikana otan ilolla vastaan sekä palautetta saa ja pitääkin antaa.

Kotikaupunkini tulee olemaan Cholula aivan miljoonakaupunki Pueblan kupeessa. Tulen olemaan monen sadan kirkon ympäröimänä ja hostsiskoni jo vitsaili, että voisimme käydä joka päivä eri kirkossa eivätkä ne silti loppuisi vaihtoni aikana. Lisäksi Cholulasta löytyy maailman suurimman pohjan pinta-alan omaava pyramidi, aika eksoottista pohjolan tytölle.

Ensimmäisestä Meksikon perheestäni kuulin siis jo huhtikuun lopulla ja siihen kuuluu vanhempien lisäksi tytöt 12v ja 14v, joista vanhempi lähtee elokuun alussa Saksaan vuodeksi vaihtoon. Koko perhe puhuu ihan älyttömän hyvää englantia, mikä on alkuun ainakin helpottavaa. Olemme skypettäneet jo parikin kertaa enkä malta odottaa tapaavani heitä oikeasti! Vaikuttavat ainakin niin mukavilta ja sydämmellisiltä ihmisiltä.

Ps. Pyydän anteeksi ensimmäisen kirjoitukseni köyhyyttä niin ajatuksellisesti kuin kuvallisesti. Jospa se tästä paranisi.