Lähtöjännitystä havaittavissa

Oon alkanu jännittää iha sairaan paljon lähtöö täs viimese viikon aikana. Varsinki rokin jälkee tää on alkanu tuntuu yhä todellisemmalta ja todellisemmalta, vaikka silti tuntuu et elän jossai omassa kuplassa. Ja se tulee sit poksahtaa luultavasti Meksikossa. Kuullostaa varmaa tosi ouolta ololta mut sellane se kyl onki. Ylipäätänsäki on tosi hämmentävä olo. En yritä ees aukasta sitä ku en ota siit mitää selvää :D

Tänään on 3 päivää lähtöön. Sain miun paperit Meksikosta maanantaina ja eilen tehtii sit iskän kaa päivän keikka Helsinkii hakee viisumi. Yks suuren suuri kivi tipahti harteilta ja tunnen itteni taas vähä tasapainosemmaks. Tosin ei ollu itku kaukana suurlähötystöstä pääsemise jälkee, nii paljo hässäkkää ollu papereitte kaa.

Onneksi pinssit ja käyntikortit onki ollu jo valmiina pitkään. Vakuutuski on ny hoidossa ja suurimpia hommia on enää pakkaaminen ja huoneen siivoominen. Varsinki jälkimmäisestä tulee kyl mielenkiintosta, can't wait!

Kävin mummolassa opettelee tekee vähä suomalaisii ruokii

Kaiken kaikkiaan tuntuu kyl et aika tääl Suomes loppuu salakavalasti enkä oo kerenny tehä mitää mitä olin alkuperin suunnitellu kavereitte kaa. No mutta onneks oon vaa vuoden, kerkeepä noita toteuttelee ens kesänäki.



Loppuun pari random rokkikuvaa ettei iha lukemiseks vaa mee (osittain koska näitä ny tuli ekana vastaa puhelimes)

Haloo Helsinki oli paras

Suomityttö varautunu Suomen säiden mukasesti

#toteemipaalu