Yksin mutta yhdessä

Viikko koulussa takana ja nyt alkaa ns normaali viikkorytmi täs vähitelle muotoutuu. Koulu alkaa joka aamu klo 7 mihi o ollu yllättävän helppo tottuu. Eikä meillä oo koulupukuja mitkä oisin kyl halunnu :( Huomenna meen tsekkaa koulun lentopallotreenit, mikä vähä jännittää ku en tiiä sieltä ketää. 

Oon päätyny tääl hengaa vaa poikaporukas mikä ei sinänsä minnuu haittaa mut tuntuu et tytöt kattoo kahta pahemmi. Toivokaamme siis että saisin myös muita naispuolisii kavereita lenttiksen puolelta saksalaisen vaihtarin lisäksi.

Muutenki tosi hassu fiilis siitä et onhan miulla ihanat vaihtarikaverit tääl ja löyän aina koulusta ja tunneilta juttuseuraa ja pystyn juttelee hostperheen kaa avoimesti kaikesta, mut silti tuntuu et oon täällä ihan yksin. Mikä sinänsä on osittain totta mut yllättää aina fiiliksenä joka kerta.

Viikonloppuna meillä oli piirin järjestämä leiri oaxtepecissä yli sadan muun vaihtarin kaa. Mukana oli piirin tärkeimpiä henkilöitä ja entisiä vaihtareita rotexeja. Saatiin infoo, kisattii tiimeis crossfit tyyppisillä pisteillä ja riehuttii uimaaltaal. Siitä tietää et oli hyvä leiri ku kaikki oli iha jumissa, naarmuilla ja mustelmilla maanantai aamuna, eikä tietenkää mitää käryy mistä puoletkaa oli tullu.

Team lonely. Meijän piti siis marssii maittain kokoussaliin lipun kanssa. Oon ainut suomalainen meijän piiris, mikä on sinänsä hauskaa. Toki kaipaan puhuu suomee ja eräänlaista suomihulluutta, mut oli hauskaa olla se ainut omasta maastaan. Lyöttäydyin millo minki maan mukaan ja leirin jälkee tuntu et suuri osa tunnisti miut koska huitelin millo missäki ja kenenki kaa #crazyfinn

Kesken tän kokouksen rotarit oli järkänny meille tällasen tanssiesityksen ja enne ku huomasinkaa olin tanssii noitte tanssijoitte ja vaihtareitte kaa ympäri salii. Siinä rytäkässä kadotin rakkaita pinssejäni, joten jälkipolvet tehkää niistä pinsseistä nii kestävii ku mahollista! Ette haluu et muistot tippuu kyyistä ku vaihatte tanssiparii

Sain turkkilaisen vaihtarin liehuttelee suomenlippuu kanssani etten näyttäs nii yksinäiseltä :D

Maanantaina kävin rotary-klubilla näyttäytyy brasilialaisen ja kanadalaisen kaa. Saatiin chiles en nogadaa eli se o tollane makee iso täytetty chili joka oli jonkunnäköses taikinakuores. Taas näitä meksikon erikoisuuksia.

Oon vähä yllättyny itestäni, kaipaan ainoostaa ruisleipää vaikken sitä suomessa syönykkää paljoo. Hostäiti lupas et voijaa käyä kattoo paikallisista saksalaisista leipomoista jos sieltä löytys jotain vastaavaa.

3 viikkoo mitä ihmettä

Haha arvasin et tää menee tähä etten jaksa paljoo tänne päivitellä lo siento mucho amigos. Päivät täällä vaan vierii kamalaa vauhtii, tunnu yhtään et oisin tääl jo kolme viikkoo ollu. Ja tosiaan en oo vieläkää jaksanu ettii ratkasuu miun kameran kuvie laittamisee tänne jote nää kaikki o näpsästy puhelimella. Toiset luultavasti vähemmä tärähtäneitä ku toiset mut yrittäkää kestää :-)

Eilen tosiaan kävin ekaa kertaa sillä kuulusalla Cholulan pyramidilla. Se on oikeesti iha järkyttävän iso, sitä ei älyy koska suuri osa siit on kasvuston peitossa tai kaivautunu maan alle.

 

Joka sunnuntai siellä on tollanen tanssiesitys missä noi tanssijat siis pyörii tollasen tangon ympärillä ja he pyöri siihe asti kunnes he pääsee maanpinnalle, aika hulluu.

Taas yks tuskanen kapuuminen, mut näkymät kruunas kaiken.

Vasemmalla hostsiskoni ja oikeella hostserkkuni.

Maistoin paikallista herkkuu tommosii paistettuja ötököitä. Ranskalainen naposteli noita iha innoissaa ku itehä en pystyny syömää yhtä enempää pelkän ajatuksen takii.

Sain kunnon turisti kiertokäynnin Pueblan keskustassa, koluttiin vaikka mitä historiallisii paikkoi läpi.

Miun koulussa on siis yhteensä 7 vaihtarii. Kuvassa heistä kaksi, hostsiskoni, joku randomi tyttö ja mie. Tänään tapasin viimesimmätki heistä ja kaikki on kyl tosi mukavii. Ollaa kyl moneen lähtöön, löytyy saksalainen, ranskalainen, turkkilainen, slovakialainen, brasilialainen ja yhdysvaltalainen.

Kouluu miulla on ollu jo 3 päivää, joina on ollu enimmäksee vaa tutustumista. Tostaina kaikki myö tän koulun ja kaikkien muiden kampusten uudet oppilaat oltiin atlixcossa, jonne mentiin bussilla. Oli kaikennäköstä pelii ja leikkii joide tarkotus ei oikee auennu, vaikka ranskalainen vaihtari kovasti yrittiki kääntää miulle mitä ymmärsi. Noh hauskaa kuitenki oli! 

Perjantaina oli sit lyhyempi päivä koululla jatkaen samaa teemaa, oli polttopalloo ja ryhmässä ilmapallojen kuljetteluu. 

Tänään sit oli vähä enemmä informatiivisempi päivä, saatiin lukkarit ja tehtyä ainevalinnat ja ilmottauduttua urheilujoukkeisiin. Meidän pitää kanssa tehä joku tällanen social entrepreneur tyyppinen projekti vuoden aikana, jonka tavotteena on auttaa jotenki tätä yhteisöä. Päätettii vaihtareitte kaa itulkona lyöttäytyy valmiiden idoiden ryhmiin, sillä tosiaan ei tunneta tätä yhteiskuntaa paljoakaan eikä oikee tunnetakkaa ketää. Päädyin sit ryhmään, jonka tavotteena ois kerätä tällasia villiyrttejä ja kasveja ja opettaa köyhempiä käyttämään niitä lääkkeinä. Kuullostaa ainaki semi mielenkiintoselta. Päivään kuului myös messu kirkossa, mikä oli vähä yllättävää meille vaihtareille. Huomenna on sit ihka eka oikee koulupäivä! Vaikuttaa kyl tosi kivalta, mukava yhteishenki ja iloset opet :-)

Aika enne kouluu tuntu tosi hassulta, koska vaikka en tuntenu ketää nii silti päivät täytty suunnitelmista muidenki ku perheenjäsenten kaa. Miusta meksikolaiset o siinä mielessä tosi mukavii ja huomaavaisia. Varsinkin pojat on tosi herrasmiesmäisiä ja tarjoovat yleensä vaikka oltaski iha kaveriporukalla. Vähä eri meininki tällä puolella palloo, en tiiä onko se sit vaa koska oon blondi meksikon mittakaaval. 

Meksikolainen ruoka on miulle iha outo käsite. Nää yhistelee kaikkee tosi outoo yhteen esim kuvassa olevassa mole-kastikkeessa on suklaata ja chiliä. Ja kaikkeen lisätään aina chiliä ja/tai limee, pikkusiskot laittaa sellasta makeeta chilijauhetta jopa jätskiinki.

Ja tortilloja löytyy joka lähtöön, nää oli con pollo eli kanatäytteisii, tähä asti miun lemppari.

Pueblan maailmanpyörä o ehk nätein ikinä pimeel, eikä ne näkymätkää huonot ollu.

Miu hostsiskolla oli sen 15v synttärit, jotka on siis täällä tytön tärkeimmät juhlat ennen häitä. Nää hänen juhlansa olivat kuulemma pienet, vain 100 vierasta. Yleensä näissä on ainakin 400 ja tytön helma on pariki kertaa tota isompi. Oli paljon ruokaa ja musiikkia ja uskaltauduin jopa tanssilattiallekki. Kyllä miusta vielä meksikolainen saadaa leivottuu tän vuode aikana!

Tässä on eka hostperheeni, näiden perhe on paljon laajempi käsite kuin suomessa, esim heidän perheeseensä kuuluu myös täti, serkku, mummo ja hänen siskonsa. 

Tässä on kaunis näkymäni ikkunasta ku nii monesti kysytty :D Asutaan siis aidatulla alueella ja ihan sen reunalla. Aidan toisella puolella on tietty sit kanalauma ja sisäsen kellonsa sekottanu kukko joka pitää minnuu hereillä pitkin öitä.

Tuntuu et espanja ei puraudu sit millää, oon monee kertaa jo kerenny turhautuu ku en vaa ymmärrä enkä tunnu oppivan. Pikkusisko innostu noitte posti-it-lappujen kaa ja ny koko kämppä o iha niitte peitos. Yks niistä sijaitsee suihkussa ja on värjänny sen laatan ihan pinkiks, upsista...

Sori tää postaus oli vähä sekava ja outo mut ja vähä ehk turhanki pitkä. Yritän postailla useemmi tästä lähtie!