Viikko koulussa takana ja nyt alkaa ns normaali viikkorytmi täs vähitelle muotoutuu. Koulu alkaa joka aamu klo 7 mihi o ollu yllättävän helppo tottuu. Eikä meillä oo koulupukuja mitkä oisin kyl halunnu :( Huomenna meen tsekkaa koulun lentopallotreenit, mikä vähä jännittää ku en tiiä sieltä ketää.
Oon päätyny tääl hengaa vaa poikaporukas mikä ei sinänsä minnuu haittaa mut tuntuu et tytöt kattoo kahta pahemmi. Toivokaamme siis että saisin myös muita naispuolisii kavereita lenttiksen puolelta saksalaisen vaihtarin lisäksi.
Muutenki tosi hassu fiilis siitä et onhan miulla ihanat vaihtarikaverit tääl ja löyän aina koulusta ja tunneilta juttuseuraa ja pystyn juttelee hostperheen kaa avoimesti kaikesta, mut silti tuntuu et oon täällä ihan yksin. Mikä sinänsä on osittain totta mut yllättää aina fiiliksenä joka kerta.
Viikonloppuna meillä oli piirin järjestämä leiri oaxtepecissä yli sadan muun vaihtarin kaa. Mukana oli piirin tärkeimpiä henkilöitä ja entisiä vaihtareita rotexeja. Saatiin infoo, kisattii tiimeis crossfit tyyppisillä pisteillä ja riehuttii uimaaltaal. Siitä tietää et oli hyvä leiri ku kaikki oli iha jumissa, naarmuilla ja mustelmilla maanantai aamuna, eikä tietenkää mitää käryy mistä puoletkaa oli tullu.
Team lonely. Meijän piti siis marssii maittain kokoussaliin lipun kanssa. Oon ainut suomalainen meijän piiris, mikä on sinänsä hauskaa. Toki kaipaan puhuu suomee ja eräänlaista suomihulluutta, mut oli hauskaa olla se ainut omasta maastaan. Lyöttäydyin millo minki maan mukaan ja leirin jälkee tuntu et suuri osa tunnisti miut koska huitelin millo missäki ja kenenki kaa #crazyfinn
Kesken tän kokouksen rotarit oli järkänny meille tällasen tanssiesityksen ja enne ku huomasinkaa olin tanssii noitte tanssijoitte ja vaihtareitte kaa ympäri salii. Siinä rytäkässä kadotin rakkaita pinssejäni, joten jälkipolvet tehkää niistä pinsseistä nii kestävii ku mahollista! Ette haluu et muistot tippuu kyyistä ku vaihatte tanssiparii
Sain turkkilaisen vaihtarin liehuttelee suomenlippuu kanssani etten näyttäs nii yksinäiseltä :D
Maanantaina kävin rotary-klubilla näyttäytyy brasilialaisen ja kanadalaisen kaa. Saatiin chiles en nogadaa eli se o tollane makee iso täytetty chili joka oli jonkunnäköses taikinakuores. Taas näitä meksikon erikoisuuksia.
Oon vähä yllättyny itestäni, kaipaan ainoostaa ruisleipää vaikken sitä suomessa syönykkää paljoo. Hostäiti lupas et voijaa käyä kattoo paikallisista saksalaisista leipomoista jos sieltä löytys jotain vastaavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti